perjantai 19. joulukuuta 2014

Äitini ja isäni ...


Äidin muisti on selvästi huonontunut, ja isällä on vaikeuksia mennä esim. yhdessä äidin kanssa ruokakauppaan, ja isä ei enää "uskalla" tervehtiä tuttuja, jos sattuvat olemaan naisia niin äiti alkaa heti haukkumaan ja kotona riita jatkuu...

Mutta nyt on heillä ollut ohjelmaa, mm. ovat käyneet isäni siskon luona syömässä puuroa ja menneet yhdessä kristilliseen joulujuhlaan kuuntelemaan joululauluja. Sinne oli myös mennyt isäni serkku. Joulujuhlassa oli serkkuni laulamassa juhlaväelle.

Isäni serkku eli T  - tätini -  huomasi myös äidin muistin heikentyneen. Olen koko ajan töissä, vielä kun saan tänä iltana tai yöllä viimeistään Suomi kakkosen - erikoistumisaineopintojen esseetä valmiiksi.

Äiti ja isä tulevat meille jouluaattona syömään, mikä on isälleni suuri helpotus. Huomenna lähden taas työkeikalle, heti aamusta joka venyy pitkälle iltapäivään. Sitä on niin poikki, kun pääsen kotiin.
Olen töissä vielä ensi viikon maanantaina sekä tiistaina.

Joulua ei ole vielä kotonani edes aloitettu, ainoastaan pihakoristeet on.

Tänään tulin iltapäivällä siinä ennen viittä kotiin, niin oli verannalla odottamassa ihana yllätys odottamassa:

ihanat gluteenittomat muffinsit sekä yli ihana kannu, jota niin ihailin ja olin niin kateellinen, kun T kertoi antavansa joululahjoiksi, käydessäni ihailemassa posliininmaalauksessa... Taisi T  huomata, kuinka olin niin kateellinen ja sitten sain ikiomaksi ihka samanlaisen kannun, siinä oli jouluglögiä mukana. Aivan ihanaa, otan siitä kuvia myöhemmin.

Vielä pitää odottaa pari viikkoa, kun saan kuulla koepalan tuloksista.

Isäkin täytti tässä hiljattain 80 vuotta, ja oli niin kivat ja onnistuneet juhlat. Isästäni oikein huomasin, kuinka hän nautti, kun kaikki tulivat häntä onnittelemaan, sai olla huomion kohteena. Äiti skarppasi tosi hyvin, ottaen huomioon äidin sairauden.

Hyvää joulua blogini lukijoille.

Pionin tytär.

torstai 16. lokakuuta 2014

23.10.2014 , klo 13.30


Lupasin lähteä mukaan, äidillä  torstaina 23.10. klo 13.30 muistilääkärin tapaaminen.

Isänikin tulee mukaan.

On välillä ollut hyvin vaikeata, välillä on myös ollut helppoja päiviä.

Nyt ihan lyhyt postaus.

Voikaa hyvin,

Pionin tytär

perjantai 22. elokuuta 2014

IT IS HOME TIME ...


Tulevana sunnuntaina lähdemme äidin ja isän kummitytön 50 vuotisjuhliin,

meidän autoon tulee mukaan  isän sisko miehensä kanssa. Saamme ihanaa ja

hyvää laatuaikaa. Tapaamme myös sukulaisia, joita emme ole nähneet moneen

vuoteen.

Lähdemme tänään mökille ja saamme kaiketi lasiverannan valmiiksi, olemme

vanhoista ikkunoista tehneet ihanan lasiverannan, jossa voi olla myöhään

syksyyn. Sunnuntaina on kivaa hakea vanhempiani sekä tätiäni miehineen

ja ajaa kohti sukujuhlaa. Äitikin on ihan hyvässä mallissa, pikkasen laihtunut,

kun ei ole kuulemma koskaan nälkä. Luin netistä, äidin käyttämiin lääkkeiden

sivuvaikutuksiin kuuluu mm. ettei ole näläntunnetta. Äidin katse on kyllä

muuttunut, välillä on ihan oma itsensä ja välillä taas jossain kaukaisuudessa...

Googlasin yllä olevan ihanan kuvan, ja tekstikin sopii hyvin.



Ei ole olemassa mitään

sellaista kuin

tavallinen päivä.

Jokainen hetki on

erityinen.

- Kriss Carr-


Hyvää viikonloppua Sinullekin, blogini lukija !


t. Pionin tytär

Jk. Minulla on pari lukijaa linkittänut blogiini, mutta jostain syystä ei ole
toiminut. Otan selvää.

Sama

perjantai 15. elokuuta 2014

Äidilleni myönnettiin kunniapuheenjohtajuus ...


Olimme kaikki kolme, vanhempieni lisäksi minä, eräässä tilaisuudessa.  Onneksi lähdin mukaan, sillä tilaisuus oli erittäin hieno ja hyvin koskettava.

Äitini on ollut monessa yhdistyksessä mukana, ja sai nyt erään yhdistyksen kunniapuheenjohtajuuden, oli hienoa olla itse näkemässä. Tapasin erään ystävättäreni, samassa tilaisuudessa, ja kipeät, henkilökohtaiset muistot pulpahti mieleen. Silti oli kiva tavata, hänen äitinsäkin elää vielä ja ystävättäreni on päässyt eläkkeelle. On elämä joskus niin ihmeellistä...


Nappasin jostakin tämän ihanan runon, enkä valitettavasti kirjoittanut ylös kirjoittajan nimeä:



Muurahaisen askelen

otin tänään sieluni polulla,

havuneulasen raahasin

lehtikirvan sain kiinni.

Mutta päiväni oli iloa ja

kiitosta täynnä.


Kiitollisena,

Pionin tytär


torstai 17. heinäkuuta 2014

Ihana runo muistuttaa meitä huomaamaan... on kesä



Isäni lähti eilen käymään mökillä, oli yrittänyt pyytää, houkutella äitiä mukaan ja ei ollut halukas lähtemään. Olin eilen töissä aamusta iltaan. Tänään menin aamu kuudeksi töihin ja pääsin klo 10, töiden jälkeen menin vanhempieni luokse. Ilostuivat kovasti, jossain vaiheessa isä pyysi äitiä kertomaan, mitä oli eilen tehnyt:

Äidin oli tehnyt mieli lähteä hautausmaalle, katsomaan äitinsä, siskonsa hautaa mutta ei löytänyt. isä siihen sanoi, että olisi pitänyt olla mehupullo mukana, makkaranpala -> tämä sai äidin ihanasti nauramaan, että kuka nyt makkaranpalaa ottaa mukaan. Äiti oli löytänyt isäni vanhempien haudan, johon on myös kummisetäni haudattu samaan paikkaan. Äiti oli kuulemma ollut hyvin onnellinen, kun edes löysi...

Isä viisaana miehenä osasi kääntää keskustelun, miksi äiti ei löytänyt: oli ollut liian kuumaa, ja äiti on voinut huonosti ja äiti siihen vastasi, että ihan totta, siksi en löytänyt...

Mutta yht äkkiä isä kysyi minulta, että onko meillä tiskikonetta. Hämmästelin kysymystä, sanoin, että on ja oli niin ihmeissään kun meillä on. Kyllä hiipii pieni tai oikeastaan suuri pelko, ettei isällä vain muisti reistaile tai menee uupumuksen piikkiin.

Itse olen uupunut, jos saan olla rehellinen. Olin vanhempien luona aina klo 10:stä klo 16 asti, ja ihmeekseni ei kumpikaan syönyt mitään. Joimme kaffia, minkä isäni laittoi ja äiti teki kolme voileipää (isän pyynnöstä). Liekö kuumuus vaikuttanut, ettei ollut ruokahalua ? Klo 16 menin töihin niin, niin surullisena. Työkin tuntui äärettömän raskaaalta, kun mietin vanhempiani.  Pääsin kotiin hiukan klo 20 jälkeen. Koti oli tyhjä, isäntä mökillä ja poika tyttöystävänsä kanssa jossain. Vielä yksi työpäivä, niin alkaa viikonloppu. Menemme isännän lapsuudenkotiin lauantai aamuna, ihan hyvä päästä kotiympyröistä pois.

Eikö olekin ihana toi runo...

Väsynyt, Pionin tytär

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kyllä elämässäni tapahtuu ...


Viime perjantaina isäni voi huonosti, ja äitini (ihme kyllä osaa vielä) lähetti viestin, jossa kysyi,
onko autoa käytettävissä. Ja oli, menin ennen töihin lähtöä, käymään. Oli voinut huonosti.

Isä vietiin ensin terveyskeskukseen ja aika pian sen jälkeen sai lähetteen sairaalaan. Keskeytin
työt,hain isän ja äidin terveyskeskuksesta ja vein sairaalaan. Isä ei halunnut minun jäävän, luuli että pääsee saman tien kotiin.

Ei päässyt, vasta eilen maanantaina haettiin laihtunut ja pelokkaan näköinen isäni kotiin.

Menin perjantai illaksi mökille, kun sattui olemaan isännän syntymäpäivä. Mutta ajatukseni oli koko ajan muualla...

Äidin kanssa tuli vietettyä enemmän aikaa, käytiin ajelulla, mm. viemässä isännälle ruokaa mökille, hänellä kun alkoi kesäloma, myös hautausmaalla käytiin rakkaiden haudoilla putsaamassa hautakiviä sekä nyppimässä kukkia.

Olen aivan vakuuttunut siitä, että isän kroppa on ihan uupunut, ensin luultiin kyse on rytmihäiriöstä ja nyt epäillään sepelvaltimotukoksesta. Lääkäri on vain ymmällään, kun isä ei tupakoi eikä käytä alkoholia. Käytti viimeksi, kun pääsin ylioppilaaksi vuonna 1978.

Isä oli itse pistänyt polvensa piikkiin, kun oli voinut huonosti, ja sai suureksi yllätyksekseen kuulla, sydämen temppuilleen. Itse olen vakuuttunut siitä, että isäni on täysin uupunut äidin sairauden takia. Herra Alzheimer on uuvuttanut isäni, tästä olen ihan varma. Äidin suuntavaisto sairaalassa on ihan olematon, seuraa minua perässä, haluaa etten huomaisi ettei äiti löydä itse isän huoneeseen.

Suurta iloa ja tukea olen saanut isän siskolta sekä serkulta. Surullista vain tässä on nyt se, ettei minulla eikä pojallanikaan ole sisaruksia. Tämä nyt vain pitää kestää, ja ottaa kaikki vastaan, mitä elämä meille nyt tarjoaa.

Nyt kesä, ehkä toivon mukaan, menee helpommin, jos asuvat mökillä mutta ennen syksyä puhun isälle, jos hankittaisiin kotiapua kotiin. Muistihoitajan tai -lääkärille pitää nyt  minun varata ajan.
He voivat kartoittaa mitä kaikkea apua on saatavilla.

Tämmöistä kuuluu,

Pionin tytär

Jk. Vien heidät mökille nyt tänään klo 12, ja isäntäkin on siellä, jos apua tarvitaan.

Sama


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Päivän ajatus ...


Rohkeus ei aina karju kovaan ääneen.

Toisinaan rohkeus on hiljainen ääni,

joka sanoo päivän päättyessä:

" Yritän huomenna uudestaan."



- Mary Anne Radmacher -



Pionin tytär


Jk. Kuva poimittu googlesta.

Sama