Olimme kaikki kolme, vanhempieni lisäksi minä, eräässä tilaisuudessa. Onneksi lähdin mukaan, sillä tilaisuus oli erittäin hieno ja hyvin koskettava.
Äitini on ollut monessa yhdistyksessä mukana, ja sai nyt erään yhdistyksen kunniapuheenjohtajuuden, oli hienoa olla itse näkemässä. Tapasin erään ystävättäreni, samassa tilaisuudessa, ja kipeät, henkilökohtaiset muistot pulpahti mieleen. Silti oli kiva tavata, hänen äitinsäkin elää vielä ja ystävättäreni on päässyt eläkkeelle. On elämä joskus niin ihmeellistä...
Nappasin jostakin tämän ihanan runon, enkä valitettavasti kirjoittanut ylös kirjoittajan nimeä:
Muurahaisen askelen
otin tänään sieluni polulla,
havuneulasen raahasin
lehtikirvan sain kiinni.
Mutta päiväni oli iloa ja
kiitosta täynnä.
Kiitollisena,
Pionin tytär
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti