Äitini tuli käymään meidän mökillä ja ihan ensimmäiseksi alkoi kaivaamaan
vanhaa asiaa ( liittyy poikaan) ja siitä suutahdin, ja isäni kuuli vaikka oli
rannassa. Tuli sitten hakemaan äitiä, niin saimme olla rauhassa.
Vietimme kahdestaan isännän kanssa juhannusta, piti tulla kaveripariskunta
Helsingistä mutta peruivat ja lupasivat tulla vielä tänä kesänä käymään,
kun heillä alkaa loma.
Lauantaina saimme isännän kanssa vain kaksi ahventa mutta sunnuntaina
meitä kohtasi hyvä kalaonni: 12 ahventa, yksi hauki sekä kaksi särkeä.
Tapaan aina säästää särjet kukkamultaa varten: pilkon särjen ihan pieniksi
paloiksi, säästän kananmunan kuoret, murennan kuoria ja sekoitan kuk-
kamullassa nämä keskenään, niin kyllä saa kasvamaan !
Pyysimme vanhempia syömään meille sunnuntaina ja he olivat niin
iloisia, kun pääsevät valmiiseen ruokapöytään.
Kaikki meni hyvin kunnes äiti alkoi taas puhumaan ikäviä asioita,
olin ihan rauhallinen mutta isä olikin se, joka teki yllätyksen toteamalla
" kuinka emme mieheni kanssa saa poikaa tänne mökille, eikö häntä
kiinnosta mahdollinen varallisuus..." En voinut millään uskoa, isäni
puheita... Valitettavasti epäilen pahinta: isälläni olisi alkamassa sama
tauti kuin äidilläni.
Olen niin niin uupunut, kun aina samoista asioista MOLEMMAT otta-
vat esille.
Itse annan ja haluan poikani elävän nuoren miehen elämää: kaverit
sekä tyttöystävä ovat tärkeitä ja muutaman vuoden kuluttua kyllä
heitä taas pitäisi kiinnostaa mökkeily.
Itse olen ylpeä, etten pakota poikaa tulemaan mökille:
hän tulee, kun hän haluaa. Tätä vain on vanhempieni hyvin
vaikea ymmärtää...
Emme ole varmaan ainoat, joita tämä pojan mökkeily-
ongelma liittyy. Olisi kiva tietää, mites Teillä ?
Pääsi syvä huokaisu, Pionin tytär
