tiistai 23. kesäkuuta 2015

Juhannuksemme ...


Äitini tuli käymään meidän mökillä ja ihan ensimmäiseksi alkoi kaivaamaan

vanhaa asiaa ( liittyy poikaan) ja siitä suutahdin, ja isäni kuuli vaikka oli

rannassa. Tuli sitten hakemaan äitiä, niin saimme olla rauhassa.

Vietimme kahdestaan isännän kanssa juhannusta, piti tulla kaveripariskunta

Helsingistä mutta peruivat ja lupasivat tulla vielä tänä kesänä käymään,

kun heillä alkaa loma.

Lauantaina saimme isännän kanssa vain kaksi ahventa mutta sunnuntaina

meitä kohtasi hyvä kalaonni: 12 ahventa, yksi hauki sekä kaksi särkeä.

Tapaan aina säästää särjet kukkamultaa varten: pilkon särjen ihan pieniksi

paloiksi, säästän kananmunan kuoret, murennan kuoria ja sekoitan kuk-

kamullassa nämä keskenään, niin kyllä saa kasvamaan !


Pyysimme vanhempia syömään meille sunnuntaina ja he olivat niin

iloisia, kun pääsevät valmiiseen ruokapöytään.

Kaikki meni hyvin kunnes äiti alkoi taas puhumaan ikäviä asioita,

olin ihan rauhallinen mutta isä olikin se, joka teki yllätyksen toteamalla

" kuinka emme mieheni kanssa saa poikaa tänne mökille, eikö häntä

kiinnosta mahdollinen varallisuus..." En voinut millään uskoa, isäni

puheita... Valitettavasti epäilen pahinta: isälläni olisi alkamassa sama

tauti kuin äidilläni.

Olen niin niin uupunut, kun aina samoista asioista MOLEMMAT otta-

vat esille.

Itse annan ja haluan poikani elävän nuoren miehen elämää: kaverit

sekä tyttöystävä ovat tärkeitä ja muutaman vuoden kuluttua kyllä

heitä taas pitäisi kiinnostaa mökkeily.

Itse olen ylpeä, etten pakota poikaa tulemaan mökille:

hän tulee, kun hän haluaa. Tätä vain on vanhempieni hyvin

vaikea ymmärtää...

Emme ole varmaan ainoat, joita tämä pojan mökkeily-

ongelma liittyy. Olisi kiva tietää, mites Teillä ?

Pääsi syvä huokaisu, Pionin tytär



1 kommentti:

  1. Isovanhempi-tilanteessa ollaan. Lapset tulevat mökille kun saavat helpotusta lastenhoidossa ja arkiaskareissa eikä ole oikei varaa ulkomaanmatkoihin. Tyttären kaksi tytärtä ja pojan tytär olivat reilun viikon yhtä aikaa ja työllistivät mukavasti. Olin tehnyt leikkimökkiä muistuttavan rakennelman jossa yksi sivuseinäoli avoin. 3 tyttöä (6-10v) teki puolen tunnin esityksen lauluja ja leikkejä ja lopuksi lauloivat suvivirren rakennelman edessä tukevalla vanhalla pöytälevyllä. Välillä oli vaihe etteivät lapset tulleet mökille. Voi olla että kun lastenlapset kasvavat joitakin vuosia niin into menee ohi. Nyt nautimme niin kauan kuin voimme.
    Minun 10 vuotta vanhempi veljeni on myös muistisairas. Hänellä käy lääkkeentuoja 2 kertaa päivässä. Vielä kesällä hän osasi tulla liikennevälineillä meille syömään n. kerran viikossa. Nyt ei muista edes saman päivän tapahtumia. Vaimo kuoli hoivakodissa elokuussa ja se taannutti veljeä.

    VastaaPoista