perjantai 22. elokuuta 2014

IT IS HOME TIME ...


Tulevana sunnuntaina lähdemme äidin ja isän kummitytön 50 vuotisjuhliin,

meidän autoon tulee mukaan  isän sisko miehensä kanssa. Saamme ihanaa ja

hyvää laatuaikaa. Tapaamme myös sukulaisia, joita emme ole nähneet moneen

vuoteen.

Lähdemme tänään mökille ja saamme kaiketi lasiverannan valmiiksi, olemme

vanhoista ikkunoista tehneet ihanan lasiverannan, jossa voi olla myöhään

syksyyn. Sunnuntaina on kivaa hakea vanhempiani sekä tätiäni miehineen

ja ajaa kohti sukujuhlaa. Äitikin on ihan hyvässä mallissa, pikkasen laihtunut,

kun ei ole kuulemma koskaan nälkä. Luin netistä, äidin käyttämiin lääkkeiden

sivuvaikutuksiin kuuluu mm. ettei ole näläntunnetta. Äidin katse on kyllä

muuttunut, välillä on ihan oma itsensä ja välillä taas jossain kaukaisuudessa...

Googlasin yllä olevan ihanan kuvan, ja tekstikin sopii hyvin.



Ei ole olemassa mitään

sellaista kuin

tavallinen päivä.

Jokainen hetki on

erityinen.

- Kriss Carr-


Hyvää viikonloppua Sinullekin, blogini lukija !


t. Pionin tytär

Jk. Minulla on pari lukijaa linkittänut blogiini, mutta jostain syystä ei ole
toiminut. Otan selvää.

Sama

perjantai 15. elokuuta 2014

Äidilleni myönnettiin kunniapuheenjohtajuus ...


Olimme kaikki kolme, vanhempieni lisäksi minä, eräässä tilaisuudessa.  Onneksi lähdin mukaan, sillä tilaisuus oli erittäin hieno ja hyvin koskettava.

Äitini on ollut monessa yhdistyksessä mukana, ja sai nyt erään yhdistyksen kunniapuheenjohtajuuden, oli hienoa olla itse näkemässä. Tapasin erään ystävättäreni, samassa tilaisuudessa, ja kipeät, henkilökohtaiset muistot pulpahti mieleen. Silti oli kiva tavata, hänen äitinsäkin elää vielä ja ystävättäreni on päässyt eläkkeelle. On elämä joskus niin ihmeellistä...


Nappasin jostakin tämän ihanan runon, enkä valitettavasti kirjoittanut ylös kirjoittajan nimeä:



Muurahaisen askelen

otin tänään sieluni polulla,

havuneulasen raahasin

lehtikirvan sain kiinni.

Mutta päiväni oli iloa ja

kiitosta täynnä.


Kiitollisena,

Pionin tytär