perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kirjoitan, mitä meille kuuluu...


On ollut todella rankkaa.

* isi ei saa nykyään jutella naisille, kun menevät esim. ruokaostoksille, pankkiin...
* kotona odottaa suuret riidat, äidin epäilevät kysymykset: oletko ollut sen ja sen        naisen kanssa jne
* isi on joutunut kaikki ylimääräiset menonsa luopumaan
* isi on todella uupunut

Mutta niin olen minäkin, joka käy  epäsäännöllisen säännöllisesti käymässä. Minä olen uupunut, isi joutuu olemaan 24 / 7...  Ei sitä voi ymmärtää.
Olen suunnitellut viedä äitiä Isojoelle, muistaa kaiken lapsuudestaan sekä sotavuosistaan hyvin kirkkaasti.

 Vien, että isi saisi levätä.

 Olen isästä nyt huolissani, hänellä muisti alkaa pätkiä aika pahasti. Toivon hartaasti menee uupumuksen piikkiin mutta en oikein usko...

Tämmöiset terveiset uupuneelta Pionilta

Jk. Olen todella kiitollinen blogini uskollisista lukijoista

Sama

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kesä on ollut ja on edelleen oppimista... kärsivällisyyden kanssa...



Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita, tunteet kulkevat omia teitään.

                                               - Sylvi Kekkonen -

On vain yksi periaate: epätäydellisyys.

Joka hyväksyy tämän, jaksaa elää.

                                               - Eeva Kilpi -


Surullinen Pionin tytär


Jk. Poimin googlesta ylläolevan kuvan.

Sama

torstai 25. kesäkuuta 2015

Kirjoitan mitä herra Alzheimerille kuuluu elämässämme ...



* Isäni ei enää uskalla tervehtiä naisia kaupungilla, äiti on heti kysymässä
   - kuka se oli
   - oletko ollut sen kanssa
   - kotona odottaa kova riita

* Äiti alkaa puuttua enemmän ja enemmän, kun mieheni osti uuden perä-
   moottorin: millä rahalla olette pystyneet ostamaan ja

* miksi oli pakko ostaa uusi perämoottori

Täytyy myöntää, etten ole nyt käynyt tällä viikolla kertaakaan vanhempia
katsomassa. Olen niin uupunut.

Nyt ymmärrän, mitä isäni sanoi hiljattain, että syksyllä pitää miettiä
jotain ratkaisua.

Kaikki olemme uupuneita, täytyy myöntää.

Vielä äiti osaa olla skarppina, kun me käymme heillä. On tämä inhottava,
herra Alzheimer !

Uupunut Pionin tytär

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Juhannuksemme ...


Äitini tuli käymään meidän mökillä ja ihan ensimmäiseksi alkoi kaivaamaan

vanhaa asiaa ( liittyy poikaan) ja siitä suutahdin, ja isäni kuuli vaikka oli

rannassa. Tuli sitten hakemaan äitiä, niin saimme olla rauhassa.

Vietimme kahdestaan isännän kanssa juhannusta, piti tulla kaveripariskunta

Helsingistä mutta peruivat ja lupasivat tulla vielä tänä kesänä käymään,

kun heillä alkaa loma.

Lauantaina saimme isännän kanssa vain kaksi ahventa mutta sunnuntaina

meitä kohtasi hyvä kalaonni: 12 ahventa, yksi hauki sekä kaksi särkeä.

Tapaan aina säästää särjet kukkamultaa varten: pilkon särjen ihan pieniksi

paloiksi, säästän kananmunan kuoret, murennan kuoria ja sekoitan kuk-

kamullassa nämä keskenään, niin kyllä saa kasvamaan !


Pyysimme vanhempia syömään meille sunnuntaina ja he olivat niin

iloisia, kun pääsevät valmiiseen ruokapöytään.

Kaikki meni hyvin kunnes äiti alkoi taas puhumaan ikäviä asioita,

olin ihan rauhallinen mutta isä olikin se, joka teki yllätyksen toteamalla

" kuinka emme mieheni kanssa saa poikaa tänne mökille, eikö häntä

kiinnosta mahdollinen varallisuus..." En voinut millään uskoa, isäni

puheita... Valitettavasti epäilen pahinta: isälläni olisi alkamassa sama

tauti kuin äidilläni.

Olen niin niin uupunut, kun aina samoista asioista MOLEMMAT otta-

vat esille.

Itse annan ja haluan poikani elävän nuoren miehen elämää: kaverit

sekä tyttöystävä ovat tärkeitä ja muutaman vuoden kuluttua kyllä

heitä taas pitäisi kiinnostaa mökkeily.

Itse olen ylpeä, etten pakota poikaa tulemaan mökille:

hän tulee, kun hän haluaa. Tätä vain on vanhempieni hyvin

vaikea ymmärtää...

Emme ole varmaan ainoat, joita tämä pojan mökkeily-

ongelma liittyy. Olisi kiva tietää, mites Teillä ?

Pääsi syvä huokaisu, Pionin tytär



perjantai 16. tammikuuta 2015

Äitini ...

 
Meillä oli suvun naisten ilta, isäni sisko ja isän kaksi serkkua sekä
 
äitini. Äitini yritti illan mittaa useasti soittaa isälleni, ja minä taisin korottaa
 
ääntäni: et nyt lopetat ja annat isin olla ihan rauhassa nyt.
 
Oli kiva ilta, mutta kaikkein surullisinta oli huomata äidin persoonan
 
muuttuneen. Mutta huomasin, että äiti antoi itselleen luvan olla oma
 
itsensä ja hänellä oli hauskaakin kuten meillä muillakin.
 
Juteltiin ja syötiin tilaamaani pizzaa salaatteineen, meillä kun
 
nuoriso söi tekemääni piirakkaa :)
 
Huomenna menen jälleen vanhempiani katsomaan, olen nyt
 
vain huolissani isäni jaksamisesta. Nyt tulevana tiistaina,
 
ystävättäreni hakee äitini erääseen piiriin, jossa minäkin käyn
 
aina, jos vain pääsen (olen silloin Helsingissä) niin isä
 
saa itselleen parisen tuntia omaa aikaa. Yritän mahdollisimman
 
paljon auttaa vanhempiani, nyt vain on pikkasen vaikeaa, kun
 
opinnot vievät aika paljon aikaani.
 
Äitini ei halua enää ottaa isääni mukaan kauppaan ruoka-
 
ostoksille, kun isä "tervehtii liian paljon naisia" ja siitä
 
alkaa riidat kotona. Tämä herra Alzheimer ei jätä isääni rauhaan.
 
Aion hakea kirjastosta Hanna Jensenin kirjoittaman kirjan:
 
940 päivää isäni muistina ...
 
En tiedä, olenko valmis mutta jokin sisälläni sanoo:
 
" lue se ja ymmärrä äitiä paremmin "
 
Tämmöisin ajatuksin nyt tällä kertaa,
 
Pionin tytär

perjantai 19. joulukuuta 2014

Äitini ja isäni ...


Äidin muisti on selvästi huonontunut, ja isällä on vaikeuksia mennä esim. yhdessä äidin kanssa ruokakauppaan, ja isä ei enää "uskalla" tervehtiä tuttuja, jos sattuvat olemaan naisia niin äiti alkaa heti haukkumaan ja kotona riita jatkuu...

Mutta nyt on heillä ollut ohjelmaa, mm. ovat käyneet isäni siskon luona syömässä puuroa ja menneet yhdessä kristilliseen joulujuhlaan kuuntelemaan joululauluja. Sinne oli myös mennyt isäni serkku. Joulujuhlassa oli serkkuni laulamassa juhlaväelle.

Isäni serkku eli T  - tätini -  huomasi myös äidin muistin heikentyneen. Olen koko ajan töissä, vielä kun saan tänä iltana tai yöllä viimeistään Suomi kakkosen - erikoistumisaineopintojen esseetä valmiiksi.

Äiti ja isä tulevat meille jouluaattona syömään, mikä on isälleni suuri helpotus. Huomenna lähden taas työkeikalle, heti aamusta joka venyy pitkälle iltapäivään. Sitä on niin poikki, kun pääsen kotiin.
Olen töissä vielä ensi viikon maanantaina sekä tiistaina.

Joulua ei ole vielä kotonani edes aloitettu, ainoastaan pihakoristeet on.

Tänään tulin iltapäivällä siinä ennen viittä kotiin, niin oli verannalla odottamassa ihana yllätys odottamassa:

ihanat gluteenittomat muffinsit sekä yli ihana kannu, jota niin ihailin ja olin niin kateellinen, kun T kertoi antavansa joululahjoiksi, käydessäni ihailemassa posliininmaalauksessa... Taisi T  huomata, kuinka olin niin kateellinen ja sitten sain ikiomaksi ihka samanlaisen kannun, siinä oli jouluglögiä mukana. Aivan ihanaa, otan siitä kuvia myöhemmin.

Vielä pitää odottaa pari viikkoa, kun saan kuulla koepalan tuloksista.

Isäkin täytti tässä hiljattain 80 vuotta, ja oli niin kivat ja onnistuneet juhlat. Isästäni oikein huomasin, kuinka hän nautti, kun kaikki tulivat häntä onnittelemaan, sai olla huomion kohteena. Äiti skarppasi tosi hyvin, ottaen huomioon äidin sairauden.

Hyvää joulua blogini lukijoille.

Pionin tytär.

torstai 16. lokakuuta 2014

23.10.2014 , klo 13.30


Lupasin lähteä mukaan, äidillä  torstaina 23.10. klo 13.30 muistilääkärin tapaaminen.

Isänikin tulee mukaan.

On välillä ollut hyvin vaikeata, välillä on myös ollut helppoja päiviä.

Nyt ihan lyhyt postaus.

Voikaa hyvin,

Pionin tytär