Ihana runo muistuttaa meitä huomaamaan... on kesä

Isäni lähti eilen käymään mökillä, oli yrittänyt pyytää, houkutella äitiä mukaan ja ei ollut halukas lähtemään. Olin eilen töissä aamusta iltaan. Tänään menin aamu kuudeksi töihin ja pääsin klo 10, töiden jälkeen menin vanhempieni luokse. Ilostuivat kovasti, jossain vaiheessa isä pyysi äitiä kertomaan, mitä oli eilen tehnyt:

Äidin oli tehnyt mieli lähteä hautausmaalle, katsomaan äitinsä, siskonsa hautaa mutta ei löytänyt. isä siihen sanoi, että olisi pitänyt olla mehupullo mukana, makkaranpala -> tämä sai äidin ihanasti nauramaan, että kuka nyt makkaranpalaa ottaa mukaan. Äiti oli löytänyt isäni vanhempien haudan, johon on myös kummisetäni haudattu samaan paikkaan. Äiti oli kuulemma ollut hyvin onnellinen, kun edes löysi...

Isä viisaana miehenä osasi kääntää keskustelun, miksi äiti ei löytänyt: oli ollut liian kuumaa, ja äiti on voinut huonosti ja äiti siihen vastasi, että ihan totta, siksi en löytänyt...

Mutta yht äkkiä isä kysyi minulta, että onko meillä tiskikonetta. Hämmästelin kysymystä, sanoin, että on ja oli niin ihmeissään kun meillä on. Kyllä hiipii pieni tai oikeastaan suuri pelko, ettei isällä vain muisti reistaile tai menee uupumuksen piikkiin.

Itse olen uupunut, jos saan olla rehellinen. Olin vanhempien luona aina klo 10:stä klo 16 asti, ja ihmeekseni ei kumpikaan syönyt mitään. Joimme kaffia, minkä isäni laittoi ja äiti teki kolme voileipää (isän pyynnöstä). Liekö kuumuus vaikuttanut, ettei ollut ruokahalua ? Klo 16 menin töihin niin, niin surullisena. Työkin tuntui äärettömän raskaaalta, kun mietin vanhempiani.  Pääsin kotiin hiukan klo 20 jälkeen. Koti oli tyhjä, isäntä mökillä ja poika tyttöystävänsä kanssa jossain. Vielä yksi työpäivä, niin alkaa viikonloppu. Menemme isännän lapsuudenkotiin lauantai aamuna, ihan hyvä päästä kotiympyröistä pois.

Eikö olekin ihana toi runo...

Väsynyt, Pionin tytär

Kyllä elämässäni tapahtuu ...

Viime perjantaina isäni voi huonosti, ja äitini (ihme kyllä osaa vielä) lähetti viestin, jossa kysyi,
onko autoa käytettävissä. Ja oli, menin ennen töihin lähtöä, käymään. Oli voinut huonosti.

Isä vietiin ensin terveyskeskukseen ja aika pian sen jälkeen sai lähetteen sairaalaan. Keskeytin
työt,hain isän ja äidin terveyskeskuksesta ja vein sairaalaan. Isä ei halunnut minun jäävän, luuli että pääsee saman tien kotiin.

Ei päässyt, vasta eilen maanantaina haettiin laihtunut ja pelokkaan näköinen isäni kotiin.

Menin perjantai illaksi mökille, kun sattui olemaan isännän syntymäpäivä. Mutta ajatukseni oli koko ajan muualla...

Äidin kanssa tuli vietettyä enemmän aikaa, käytiin ajelulla, mm. viemässä isännälle ruokaa mökille, hänellä kun alkoi kesäloma, myös hautausmaalla käytiin rakkaiden haudoilla putsaamassa hautakiviä sekä nyppimässä kukkia.

Olen aivan vakuuttunut siitä, että isän kroppa on ihan uupunut, ensin luultiin kyse on rytmihäiriöstä ja nyt epäillään sepelvaltimotukoksesta. Lääkäri on vain ymmällään, kun isä ei tupakoi eikä käytä alkoholia. Käytti viimeksi, kun pääsin ylioppilaaksi vuonna 1978.

Isä oli itse pistänyt polvensa piikkiin, kun oli voinut huonosti, ja sai suureksi yllätyksekseen kuulla, sydämen temppuilleen. Itse olen vakuuttunut siitä, että isäni on täysin uupunut äidin sairauden takia. Herra Alzheimer on uuvuttanut isäni, tästä olen ihan varma. Äidin suuntavaisto sairaalassa on ihan olematon, seuraa minua perässä, haluaa etten huomaisi ettei äiti löydä itse isän huoneeseen.

Suurta iloa ja tukea olen saanut isän siskolta sekä serkulta. Surullista vain tässä on nyt se, ettei minulla eikä pojallanikaan ole sisaruksia. Tämä nyt vain pitää kestää, ja ottaa kaikki vastaan, mitä elämä meille nyt tarjoaa.

Nyt kesä, ehkä toivon mukaan, menee helpommin, jos asuvat mökillä mutta ennen syksyä puhun isälle, jos hankittaisiin kotiapua kotiin. Muistihoitajan tai -lääkärille pitää nyt  minun varata ajan.
He voivat kartoittaa mitä kaikkea apua on saatavilla.

Tämmöistä kuuluu,

Pionin tytär

Jk. Vien heidät mökille nyt tänään klo 12, ja isäntäkin on siellä, jos apua tarvitaan.

Sama