sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kesä on ollut ja on edelleen oppimista... kärsivällisyyden kanssa...



Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita, tunteet kulkevat omia teitään.

                                               - Sylvi Kekkonen -

On vain yksi periaate: epätäydellisyys.

Joka hyväksyy tämän, jaksaa elää.

                                               - Eeva Kilpi -


Surullinen Pionin tytär


Jk. Poimin googlesta ylläolevan kuvan.

Sama

torstai 25. kesäkuuta 2015

Kirjoitan mitä herra Alzheimerille kuuluu elämässämme ...



* Isäni ei enää uskalla tervehtiä naisia kaupungilla, äiti on heti kysymässä
   - kuka se oli
   - oletko ollut sen kanssa
   - kotona odottaa kova riita

* Äiti alkaa puuttua enemmän ja enemmän, kun mieheni osti uuden perä-
   moottorin: millä rahalla olette pystyneet ostamaan ja

* miksi oli pakko ostaa uusi perämoottori

Täytyy myöntää, etten ole nyt käynyt tällä viikolla kertaakaan vanhempia
katsomassa. Olen niin uupunut.

Nyt ymmärrän, mitä isäni sanoi hiljattain, että syksyllä pitää miettiä
jotain ratkaisua.

Kaikki olemme uupuneita, täytyy myöntää.

Vielä äiti osaa olla skarppina, kun me käymme heillä. On tämä inhottava,
herra Alzheimer !

Uupunut Pionin tytär

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Juhannuksemme ...


Äitini tuli käymään meidän mökillä ja ihan ensimmäiseksi alkoi kaivaamaan

vanhaa asiaa ( liittyy poikaan) ja siitä suutahdin, ja isäni kuuli vaikka oli

rannassa. Tuli sitten hakemaan äitiä, niin saimme olla rauhassa.

Vietimme kahdestaan isännän kanssa juhannusta, piti tulla kaveripariskunta

Helsingistä mutta peruivat ja lupasivat tulla vielä tänä kesänä käymään,

kun heillä alkaa loma.

Lauantaina saimme isännän kanssa vain kaksi ahventa mutta sunnuntaina

meitä kohtasi hyvä kalaonni: 12 ahventa, yksi hauki sekä kaksi särkeä.

Tapaan aina säästää särjet kukkamultaa varten: pilkon särjen ihan pieniksi

paloiksi, säästän kananmunan kuoret, murennan kuoria ja sekoitan kuk-

kamullassa nämä keskenään, niin kyllä saa kasvamaan !


Pyysimme vanhempia syömään meille sunnuntaina ja he olivat niin

iloisia, kun pääsevät valmiiseen ruokapöytään.

Kaikki meni hyvin kunnes äiti alkoi taas puhumaan ikäviä asioita,

olin ihan rauhallinen mutta isä olikin se, joka teki yllätyksen toteamalla

" kuinka emme mieheni kanssa saa poikaa tänne mökille, eikö häntä

kiinnosta mahdollinen varallisuus..." En voinut millään uskoa, isäni

puheita... Valitettavasti epäilen pahinta: isälläni olisi alkamassa sama

tauti kuin äidilläni.

Olen niin niin uupunut, kun aina samoista asioista MOLEMMAT otta-

vat esille.

Itse annan ja haluan poikani elävän nuoren miehen elämää: kaverit

sekä tyttöystävä ovat tärkeitä ja muutaman vuoden kuluttua kyllä

heitä taas pitäisi kiinnostaa mökkeily.

Itse olen ylpeä, etten pakota poikaa tulemaan mökille:

hän tulee, kun hän haluaa. Tätä vain on vanhempieni hyvin

vaikea ymmärtää...

Emme ole varmaan ainoat, joita tämä pojan mökkeily-

ongelma liittyy. Olisi kiva tietää, mites Teillä ?

Pääsi syvä huokaisu, Pionin tytär



perjantai 16. tammikuuta 2015

Äitini ...

 
Meillä oli suvun naisten ilta, isäni sisko ja isän kaksi serkkua sekä
 
äitini. Äitini yritti illan mittaa useasti soittaa isälleni, ja minä taisin korottaa
 
ääntäni: et nyt lopetat ja annat isin olla ihan rauhassa nyt.
 
Oli kiva ilta, mutta kaikkein surullisinta oli huomata äidin persoonan
 
muuttuneen. Mutta huomasin, että äiti antoi itselleen luvan olla oma
 
itsensä ja hänellä oli hauskaakin kuten meillä muillakin.
 
Juteltiin ja syötiin tilaamaani pizzaa salaatteineen, meillä kun
 
nuoriso söi tekemääni piirakkaa :)
 
Huomenna menen jälleen vanhempiani katsomaan, olen nyt
 
vain huolissani isäni jaksamisesta. Nyt tulevana tiistaina,
 
ystävättäreni hakee äitini erääseen piiriin, jossa minäkin käyn
 
aina, jos vain pääsen (olen silloin Helsingissä) niin isä
 
saa itselleen parisen tuntia omaa aikaa. Yritän mahdollisimman
 
paljon auttaa vanhempiani, nyt vain on pikkasen vaikeaa, kun
 
opinnot vievät aika paljon aikaani.
 
Äitini ei halua enää ottaa isääni mukaan kauppaan ruoka-
 
ostoksille, kun isä "tervehtii liian paljon naisia" ja siitä
 
alkaa riidat kotona. Tämä herra Alzheimer ei jätä isääni rauhaan.
 
Aion hakea kirjastosta Hanna Jensenin kirjoittaman kirjan:
 
940 päivää isäni muistina ...
 
En tiedä, olenko valmis mutta jokin sisälläni sanoo:
 
" lue se ja ymmärrä äitiä paremmin "
 
Tämmöisin ajatuksin nyt tällä kertaa,
 
Pionin tytär