keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Eilen illalla ...


Äitini oli Lahdessa, halusi aivan välttämättä lähteä mukaan, kyseessä hänen rakas

harrastuksensa.

Lähti junalla ja loppumatkan onneksi bussilla, turvallisen porukan kanssa. Paluumatkalla

halusi kuitenkin tulla bussilla lähelle kotikaupunkiamme, noin 24 km:n päähän.

Minua niin harmitti, vaikka olin kyllä luvannut hakea kauempaakin. Miksi harmitti, kun

posliininmaalausta on vain kerran viikossa, ja juuri silloin piti lähteä kesken kaiken.

Isäni halusi yllättäen tulla myös  mukaan, kiersin hakemaan häntä.

Pelästyin hiukan, kun isäni nukkui lähes koko matkan. Ja saavutessamme perille, sanoi

surullisella ilmeellään, että äiti on todella monta puhelua soittanut (oli tuntenut

avuttomuutta matkalla ollessaan, ja kysynyt isältä mm. mitä minun nyt pitää tehdä jne.),

joten ehkäpä isäni oli sen takia huolissaan,  ja siksi väsynyt?

Äiti oli niin iloinen nähdessään meidän odottavan matkahuollon pihalla.

Tänä aamuna, isännän mennessä töihin, huomasi äitini jättäneen salkunsa autoon.

Eilen illalla oli niin pimeää, siksi kukaan meistä ei huomannut.

Kyllä tulin eilen illalla niin iloiseksi, kun isäni serkun kanssa juteltiin eilen

facebookissa: opettaja oli maalannut työni valmiiksi, jotta se voidaan polttaa ja

saada ennen pääsiäistä valmiiksi. Aivan ihanaa ! Nämä on isoja asioita vaikkakin

pieniä mutta silti lämmittää niin ihanasti. Kaikki naiset posliininmaalauksessa tietä-

vät äitini sairauden.

Pääsi syvä huokaisu, lähden tänään viemään salkun, joka unohtui eilen.

Pionin tytär

Jk. Isäni ylläolevassa kuvassa.

Sama


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Viime kesän muistoja ja vähän muutakin ...


Kävin pyytämässä vanhempiani meidän mökille kaffille, isäni toi pihastaan

ihanan ruusun ( kasvattaa ruusuja ja tietää, etten saa isännältä koskaan) ja

on  aitona herrasmiehenä aina  huolehtinut  siitä, että saan kukkia ympäri

vuoden. Tuo ruusu pöydällä, on isältäni saatua :)

Jos olen rehellinen, minua pikkasen pelottaa tuleva kesä, isän polvi

temppuilee pahasti ja äidin muisti pätkii. Olen vielä kaiken lisäksi

heidän ainoa lapsensa ja olen päättänyt, etten aio kuormittaa poikaani

vaan annan hänen elää nuoren miehen elämää. Kävi viimeksi tänään

mummilassa, mikä on minusta ihanaa.

Sain äidiltä tekstiviestin, jossa kyseli, kun on etsinyt mustaa jakku-

pukua huomisen hautajaisia varten. Kysyi myös sitä, jos tietäisin jonkun

sukulaisen lainanneen... Vastasin, ettei ainakaan minun tietääkseni ole

kukaan lainannut ja aika pian tuli vastaus:..." olin kyllä niin huolimaton,

asu löytyikin erään asun alta.. "

Olen itse tässä miettinyt, kun äitini täyttää toukokuussa 80 v, jos uskal-

taisin hänen kanssaan lähteä jonnekin kivalle matkalle vielä, kun äiti

voi ja pystyy. Olenkin tänä iltana tutkaillut lentomatkoja jonnekin...

Äitini on todella hyvässä kunnossa, ja on lähdössä Lahteen Sotaveteraanien

kokoukseen (onneksi lähtee myös muita) ja isäni saa levätä sen ajan, kun

äiti on Lahdessa.

***************

Sinun tulee antaa aikaasi kanssaihmisillesi.

vaikka se olisi miten pientä,

tee jotain muiden puolesta

- jotain mistä et saa palkkaa,

vaan etuoikeuden tehdä se.

- Albert Schweitzer -



Iloa elämääsi,

T. Pionin tytär