Ihana runo muistuttaa meitä huomaamaan... on kesä

Isäni lähti eilen käymään mökillä, oli yrittänyt pyytää, houkutella äitiä mukaan ja ei ollut halukas lähtemään. Olin eilen töissä aamusta iltaan. Tänään menin aamu kuudeksi töihin ja pääsin klo 10, töiden jälkeen menin vanhempieni luokse. Ilostuivat kovasti, jossain vaiheessa isä pyysi äitiä kertomaan, mitä oli eilen tehnyt:

Äidin oli tehnyt mieli lähteä hautausmaalle, katsomaan äitinsä, siskonsa hautaa mutta ei löytänyt. isä siihen sanoi, että olisi pitänyt olla mehupullo mukana, makkaranpala -> tämä sai äidin ihanasti nauramaan, että kuka nyt makkaranpalaa ottaa mukaan. Äiti oli löytänyt isäni vanhempien haudan, johon on myös kummisetäni haudattu samaan paikkaan. Äiti oli kuulemma ollut hyvin onnellinen, kun edes löysi...

Isä viisaana miehenä osasi kääntää keskustelun, miksi äiti ei löytänyt: oli ollut liian kuumaa, ja äiti on voinut huonosti ja äiti siihen vastasi, että ihan totta, siksi en löytänyt...

Mutta yht äkkiä isä kysyi minulta, että onko meillä tiskikonetta. Hämmästelin kysymystä, sanoin, että on ja oli niin ihmeissään kun meillä on. Kyllä hiipii pieni tai oikeastaan suuri pelko, ettei isällä vain muisti reistaile tai menee uupumuksen piikkiin.

Itse olen uupunut, jos saan olla rehellinen. Olin vanhempien luona aina klo 10:stä klo 16 asti, ja ihmeekseni ei kumpikaan syönyt mitään. Joimme kaffia, minkä isäni laittoi ja äiti teki kolme voileipää (isän pyynnöstä). Liekö kuumuus vaikuttanut, ettei ollut ruokahalua ? Klo 16 menin töihin niin, niin surullisena. Työkin tuntui äärettömän raskaaalta, kun mietin vanhempiani.  Pääsin kotiin hiukan klo 20 jälkeen. Koti oli tyhjä, isäntä mökillä ja poika tyttöystävänsä kanssa jossain. Vielä yksi työpäivä, niin alkaa viikonloppu. Menemme isännän lapsuudenkotiin lauantai aamuna, ihan hyvä päästä kotiympyröistä pois.

Eikö olekin ihana toi runo...

Väsynyt, Pionin tytär

Kyllä elämässäni tapahtuu ...

Viime perjantaina isäni voi huonosti, ja äitini (ihme kyllä osaa vielä) lähetti viestin, jossa kysyi,
onko autoa käytettävissä. Ja oli, menin ennen töihin lähtöä, käymään. Oli voinut huonosti.

Isä vietiin ensin terveyskeskukseen ja aika pian sen jälkeen sai lähetteen sairaalaan. Keskeytin
työt,hain isän ja äidin terveyskeskuksesta ja vein sairaalaan. Isä ei halunnut minun jäävän, luuli että pääsee saman tien kotiin.

Ei päässyt, vasta eilen maanantaina haettiin laihtunut ja pelokkaan näköinen isäni kotiin.

Menin perjantai illaksi mökille, kun sattui olemaan isännän syntymäpäivä. Mutta ajatukseni oli koko ajan muualla...

Äidin kanssa tuli vietettyä enemmän aikaa, käytiin ajelulla, mm. viemässä isännälle ruokaa mökille, hänellä kun alkoi kesäloma, myös hautausmaalla käytiin rakkaiden haudoilla putsaamassa hautakiviä sekä nyppimässä kukkia.

Olen aivan vakuuttunut siitä, että isän kroppa on ihan uupunut, ensin luultiin kyse on rytmihäiriöstä ja nyt epäillään sepelvaltimotukoksesta. Lääkäri on vain ymmällään, kun isä ei tupakoi eikä käytä alkoholia. Käytti viimeksi, kun pääsin ylioppilaaksi vuonna 1978.

Isä oli itse pistänyt polvensa piikkiin, kun oli voinut huonosti, ja sai suureksi yllätyksekseen kuulla, sydämen temppuilleen. Itse olen vakuuttunut siitä, että isäni on täysin uupunut äidin sairauden takia. Herra Alzheimer on uuvuttanut isäni, tästä olen ihan varma. Äidin suuntavaisto sairaalassa on ihan olematon, seuraa minua perässä, haluaa etten huomaisi ettei äiti löydä itse isän huoneeseen.

Suurta iloa ja tukea olen saanut isän siskolta sekä serkulta. Surullista vain tässä on nyt se, ettei minulla eikä pojallanikaan ole sisaruksia. Tämä nyt vain pitää kestää, ja ottaa kaikki vastaan, mitä elämä meille nyt tarjoaa.

Nyt kesä, ehkä toivon mukaan, menee helpommin, jos asuvat mökillä mutta ennen syksyä puhun isälle, jos hankittaisiin kotiapua kotiin. Muistihoitajan tai -lääkärille pitää nyt  minun varata ajan.
He voivat kartoittaa mitä kaikkea apua on saatavilla.

Tämmöistä kuuluu,

Pionin tytär

Jk. Vien heidät mökille nyt tänään klo 12, ja isäntäkin on siellä, jos apua tarvitaan.

Sama

Päivän ajatus ...

Rohkeus ei aina karju kovaan ääneen.

Toisinaan rohkeus on hiljainen ääni,

joka sanoo päivän päättyessä:

" Yritän huomenna uudestaan."



- Mary Anne Radmacher -



Pionin tytär


Jk. Kuva poimittu googlesta.

Sama

Äitini - My Mother

TO THE WORLD YOU MAY BE ONE PERSON BUT

TO US YOU ARE THE WORLD !


Sopii niin meidän äidille !

Isä oli tänään mökillä, josta en tiennyt, menin sattumalta käymään ja

äiti oli niin onnellinen kun tulin. Pitää kyllä kysyä isältä, miksi

ei ilmoittanut minulle menosta mökilleen. Taidan aavistaa, isäni kun

on vanhanaikainen herrasmies eikä halua vielä minua rasittaa, kun

vaikeammat ajat on joskus edessä. Isi soittelee äidille jatkuvasti,

että äidillä on kotona kaikki hyvin. Äidillä ei ollut mitään menoa,

siksi isi lähti... Tulee kuitenkin aikaisin alkuillasta jo kotiin.



Ihanan, ylläolevan tekstin poimin facebookin sivuilta.


Pionin tytär



Jk. Ylläolevan kuvan poimin Googlesta.


Sama

On yksi huoli tullut lisää ...

Olen aikaisemmin epäillyt isäni muistisairautta, ensin ajattelin olevan normaalia

vanhuuden tuomaa unohtumisia mutta eilen äitienpäivänä, käydessämme heillä huomasin...

Erään keskustelun lomassa, tajusin, että nyt isälläkin muisti alkaa pettämään.

Suunnittelen kyllä vakavissani, ottaa isän lääkäriin yhteyttä, ja pyytää muisti-

koetta isälleni.

Tai otan yhteyttä muistihoitajaan, olen nyt jotenkin niin hukassa, kun en haluaisi

tämän olevan totta... olen kyllä kuullut, että joskus saattaa avioparille tulla lähes

yht aikaa herra Alzheimer kylään... toivon vain hartaasti olevani väärässä, väärässä.

Nytkin isä lähti mökille aamulla, vein hänet rantaan ja menen äitiä katsomaan

tänään vielä siinä klo 11 maissa, kun lähden klo 13:ksi syömään. Mukaan tulevat

isäni sisko sekä serkku.

Hyvää, alkavaa viikkoa Sinulle blogini lukija !


Surullinen Pionin tytär

Äidin, mummin, anopin, suvun patriarkan syntymäpäivä ...

Äitini syntymäpäiväjuhla onnistui yli kaiken:

äiti tykkäsi olla juhliensa kohteena ja nautti päivästään. Vieraita oli varovaisen arvion mukaan

yli 120 - äitini on ollut monessa yhdistyksessä mukana ja sen huomasi kyllä juhlissa.

Äiti sanoikin enteellisesti, nämä ovat minun viimeiset juhlat ja halusi aivan ehdottomasti pitää

kotonaan. Yllättävää, että kaikki mahtuivat, tosin tulivat eri aikaan: vaikka eteisessä, rappusissa

oli jonoa.

Minulla oli onneksi keittiössä apuna ystävättäreni sekä isäntä. Poikani otti kaikista vieraista

valokuvia kuunteli, kun mummille pidettiin puheita ja taisi huomata, kuinka mummi on ollut

merkittävä kotikaupungissamme.

Äiti lopetti politikoinnin samana vuonna, kun kuuli, että odotamme poikaani.

Se päivä oli hyvin onnellinen, kun äitini sai kuulla isäni syntymäpäivänä, täyttäessään 59 

vuotta, jolloin hänestä vihdoin tulee mummi.

Kerron ihanan tarinan:

mietimme, mitä annamme isälle syntymäpäivälahjaksi: päätimme ostaa t. paidan ja  Mitt

barnbarn - kirjan. Isä meni tyytyväisenä lahjapakettia avaamaan työhuoneeseensa, ja   meni

vakavan näköisenä kertomaan äidilleni., joka oli silloin keittiössä...

Äiti tuli ja sanoi, olette kyllä ostaneet väärän kirjan isälleni ja ihan tosissaan sanoi :)

Sanoimme kirjan olevan oikean; he eivät millään ymmärtäneet, kunnes taputin vatsaani, siellä

se pikkuinen on.  Mukana oli myös eka ultraäänikuvakin.

Pikkuisestamme  tuli isäni paras syntymäpäivälahja ja äitini alkoi kertomaan kaikille,

ihan kaikille ihmisille.

Äiti halusi jättää politiikan välittömästi, pikkuisemme on heille äärettömän tärkeä.

Pikkuisemme oli mummin juhlissa valokuvaajan roolissa, otti kaikista valokuva. Juhliin tuli

pikkuisemme opettaja, jota ei tuntenut. Kysyinkn, että oliko tuttu, mutta ei ihmeekseni

tuntenut ja meni välittömästi kättelemään.

Pikkuisemme juhlissa esiityi sanavalmiina, hyvin käyttäytyvänä miehenä, josta olen todella

ylpeä.

Kun nyt vain löytäisi paikansa elämässään, se on ainut ja iso suru, jota ei läheskään kaikki

tiedä.

Minusta juhlan tekee ihanat sukulaiset, isän sisko porukalla antoivat teatterilipun tai konsertti-

lipun, voi itse valita mihin haluaa mennä. Isännän veli vaimoineen kutsuvat heidän mökilleen,

joka oli aikaisemmin isännän lapsuudenkoti, syömään. Ihan kiva tehdä retki isännän lapsuuden-

maisemia ihailemaan sekä käydä pikkuisemme toisen isovanhempien haudalla, valitettavasti

pikkuisemme ei ole koskaan nähnyt heitä.

Juhlista kiitollisena mutta uupunut,

Pionin tytär

Äidin tekstiviesti 4.5.2014 klo 13.08

Eilen hain  isän aamulla klo 8.30 ja vein rantaan, jolloin pääsee mökille, huilaamaan.

Äiti ja isä olivat olleet lauantaina (3.5.) erään ystävän syntymäpäivillä ja kysyinkin heti,

miten äiti oli käyttäytynyt. Isä sanoi, ettei kukaan vieraista voisi arvata äidin muistisairautta,

niin hyvin äitini oli käyttäytynyt. Ihan kivaa isälleni, niin sai itsekin nauttia olla juhlissa.

Koen pienoista stressiä, nyt äidin lähestyvästä syntymäpäiväjuhlista. Sain eilen iltapäivällä

äidiltä tosi pitkän tekstiviestin, mikä sai minut aika lailla järkyttymään:

"... Tiedät, että vähän minua vaivaa, varsinkin kun tietää ettei enää tule tilattua kakkua omiin

juhliin. Jos äitiini tulen, makaan dementtinä 85 vuotiaana ja kun tulette katsomaan,

teen kuten oma äiti. Kun menimme me kolme tyttöä häntä katsomaan, hän ei enää meitä

tuntenut, mutta sen verran tiesi, että nuo aikaisemminkin ovat käyneet.

Hänhän veti peiton kasvojensa yli ja sanoi vihaisesti Hyvästi. Että älä sitten välitä, kun

tulet ... "

Tekstiviesti sai minut äärettömän surulliseksi, kun minulla ei ole sisaruksia eikä pojallanikaan,

joten kyllä sitä kokee olevansa äärettömän yksinäinen. On vielä ihanaa, kun äiti vielä osaa tai

pystyy lähettämään tekstiviestejä mutta kaikista pahinta on kyllä se, että äiti kyllä aavistaa oman

sairautensa. Äidin äidillä oli tämä sama sairaus, herra Alzheimer. Minun tehtäväni äitinä on myös

aikanaan saada pojalleni kattava tukiverkko, kun minut joskus aika jättää.

Tämmöistä nyt tällä kertaa, vielä on tekemättä mokkapalat, porkkanaleivokset sekä

tonnikalapiirakkaa.

Sitten kaikki alkaa olla valmista.


Pionin tytär