Äidin, mummin, anopin, suvun patriarkan syntymäpäivä ...

Äitini syntymäpäiväjuhla onnistui yli kaiken:

äiti tykkäsi olla juhliensa kohteena ja nautti päivästään. Vieraita oli varovaisen arvion mukaan

yli 120 - äitini on ollut monessa yhdistyksessä mukana ja sen huomasi kyllä juhlissa.

Äiti sanoikin enteellisesti, nämä ovat minun viimeiset juhlat ja halusi aivan ehdottomasti pitää

kotonaan. Yllättävää, että kaikki mahtuivat, tosin tulivat eri aikaan: vaikka eteisessä, rappusissa

oli jonoa.

Minulla oli onneksi keittiössä apuna ystävättäreni sekä isäntä. Poikani otti kaikista vieraista

valokuvia kuunteli, kun mummille pidettiin puheita ja taisi huomata, kuinka mummi on ollut

merkittävä kotikaupungissamme.

Äiti lopetti politikoinnin samana vuonna, kun kuuli, että odotamme poikaani.

Se päivä oli hyvin onnellinen, kun äitini sai kuulla isäni syntymäpäivänä, täyttäessään 59 

vuotta, jolloin hänestä vihdoin tulee mummi.

Kerron ihanan tarinan:

mietimme, mitä annamme isälle syntymäpäivälahjaksi: päätimme ostaa t. paidan ja  Mitt

barnbarn - kirjan. Isä meni tyytyväisenä lahjapakettia avaamaan työhuoneeseensa, ja   meni

vakavan näköisenä kertomaan äidilleni., joka oli silloin keittiössä...

Äiti tuli ja sanoi, olette kyllä ostaneet väärän kirjan isälleni ja ihan tosissaan sanoi :)

Sanoimme kirjan olevan oikean; he eivät millään ymmärtäneet, kunnes taputin vatsaani, siellä

se pikkuinen on.  Mukana oli myös eka ultraäänikuvakin.

Pikkuisestamme  tuli isäni paras syntymäpäivälahja ja äitini alkoi kertomaan kaikille,

ihan kaikille ihmisille.

Äiti halusi jättää politiikan välittömästi, pikkuisemme on heille äärettömän tärkeä.

Pikkuisemme oli mummin juhlissa valokuvaajan roolissa, otti kaikista valokuva. Juhliin tuli

pikkuisemme opettaja, jota ei tuntenut. Kysyinkn, että oliko tuttu, mutta ei ihmeekseni

tuntenut ja meni välittömästi kättelemään.

Pikkuisemme juhlissa esiityi sanavalmiina, hyvin käyttäytyvänä miehenä, josta olen todella

ylpeä.

Kun nyt vain löytäisi paikansa elämässään, se on ainut ja iso suru, jota ei läheskään kaikki

tiedä.

Minusta juhlan tekee ihanat sukulaiset, isän sisko porukalla antoivat teatterilipun tai konsertti-

lipun, voi itse valita mihin haluaa mennä. Isännän veli vaimoineen kutsuvat heidän mökilleen,

joka oli aikaisemmin isännän lapsuudenkoti, syömään. Ihan kiva tehdä retki isännän lapsuuden-

maisemia ihailemaan sekä käydä pikkuisemme toisen isovanhempien haudalla, valitettavasti

pikkuisemme ei ole koskaan nähnyt heitä.

Juhlista kiitollisena mutta uupunut,

Pionin tytär