Päivän ajatus ...

Rohkeus ei aina karju kovaan ääneen.

Toisinaan rohkeus on hiljainen ääni,

joka sanoo päivän päättyessä:

" Yritän huomenna uudestaan."



- Mary Anne Radmacher -



Pionin tytär


Jk. Kuva poimittu googlesta.

Sama

Äitini - My Mother

TO THE WORLD YOU MAY BE ONE PERSON BUT

TO US YOU ARE THE WORLD !


Sopii niin meidän äidille !

Isä oli tänään mökillä, josta en tiennyt, menin sattumalta käymään ja

äiti oli niin onnellinen kun tulin. Pitää kyllä kysyä isältä, miksi

ei ilmoittanut minulle menosta mökilleen. Taidan aavistaa, isäni kun

on vanhanaikainen herrasmies eikä halua vielä minua rasittaa, kun

vaikeammat ajat on joskus edessä. Isi soittelee äidille jatkuvasti,

että äidillä on kotona kaikki hyvin. Äidillä ei ollut mitään menoa,

siksi isi lähti... Tulee kuitenkin aikaisin alkuillasta jo kotiin.



Ihanan, ylläolevan tekstin poimin facebookin sivuilta.


Pionin tytär



Jk. Ylläolevan kuvan poimin Googlesta.


Sama

On yksi huoli tullut lisää ...

Olen aikaisemmin epäillyt isäni muistisairautta, ensin ajattelin olevan normaalia

vanhuuden tuomaa unohtumisia mutta eilen äitienpäivänä, käydessämme heillä huomasin...

Erään keskustelun lomassa, tajusin, että nyt isälläkin muisti alkaa pettämään.

Suunnittelen kyllä vakavissani, ottaa isän lääkäriin yhteyttä, ja pyytää muisti-

koetta isälleni.

Tai otan yhteyttä muistihoitajaan, olen nyt jotenkin niin hukassa, kun en haluaisi

tämän olevan totta... olen kyllä kuullut, että joskus saattaa avioparille tulla lähes

yht aikaa herra Alzheimer kylään... toivon vain hartaasti olevani väärässä, väärässä.

Nytkin isä lähti mökille aamulla, vein hänet rantaan ja menen äitiä katsomaan

tänään vielä siinä klo 11 maissa, kun lähden klo 13:ksi syömään. Mukaan tulevat

isäni sisko sekä serkku.

Hyvää, alkavaa viikkoa Sinulle blogini lukija !


Surullinen Pionin tytär

Äidin, mummin, anopin, suvun patriarkan syntymäpäivä ...

Äitini syntymäpäiväjuhla onnistui yli kaiken:

äiti tykkäsi olla juhliensa kohteena ja nautti päivästään. Vieraita oli varovaisen arvion mukaan

yli 120 - äitini on ollut monessa yhdistyksessä mukana ja sen huomasi kyllä juhlissa.

Äiti sanoikin enteellisesti, nämä ovat minun viimeiset juhlat ja halusi aivan ehdottomasti pitää

kotonaan. Yllättävää, että kaikki mahtuivat, tosin tulivat eri aikaan: vaikka eteisessä, rappusissa

oli jonoa.

Minulla oli onneksi keittiössä apuna ystävättäreni sekä isäntä. Poikani otti kaikista vieraista

valokuvia kuunteli, kun mummille pidettiin puheita ja taisi huomata, kuinka mummi on ollut

merkittävä kotikaupungissamme.

Äiti lopetti politikoinnin samana vuonna, kun kuuli, että odotamme poikaani.

Se päivä oli hyvin onnellinen, kun äitini sai kuulla isäni syntymäpäivänä, täyttäessään 59 

vuotta, jolloin hänestä vihdoin tulee mummi.

Kerron ihanan tarinan:

mietimme, mitä annamme isälle syntymäpäivälahjaksi: päätimme ostaa t. paidan ja  Mitt

barnbarn - kirjan. Isä meni tyytyväisenä lahjapakettia avaamaan työhuoneeseensa, ja   meni

vakavan näköisenä kertomaan äidilleni., joka oli silloin keittiössä...

Äiti tuli ja sanoi, olette kyllä ostaneet väärän kirjan isälleni ja ihan tosissaan sanoi :)

Sanoimme kirjan olevan oikean; he eivät millään ymmärtäneet, kunnes taputin vatsaani, siellä

se pikkuinen on.  Mukana oli myös eka ultraäänikuvakin.

Pikkuisestamme  tuli isäni paras syntymäpäivälahja ja äitini alkoi kertomaan kaikille,

ihan kaikille ihmisille.

Äiti halusi jättää politiikan välittömästi, pikkuisemme on heille äärettömän tärkeä.

Pikkuisemme oli mummin juhlissa valokuvaajan roolissa, otti kaikista valokuva. Juhliin tuli

pikkuisemme opettaja, jota ei tuntenut. Kysyinkn, että oliko tuttu, mutta ei ihmeekseni

tuntenut ja meni välittömästi kättelemään.

Pikkuisemme juhlissa esiityi sanavalmiina, hyvin käyttäytyvänä miehenä, josta olen todella

ylpeä.

Kun nyt vain löytäisi paikansa elämässään, se on ainut ja iso suru, jota ei läheskään kaikki

tiedä.

Minusta juhlan tekee ihanat sukulaiset, isän sisko porukalla antoivat teatterilipun tai konsertti-

lipun, voi itse valita mihin haluaa mennä. Isännän veli vaimoineen kutsuvat heidän mökilleen,

joka oli aikaisemmin isännän lapsuudenkoti, syömään. Ihan kiva tehdä retki isännän lapsuuden-

maisemia ihailemaan sekä käydä pikkuisemme toisen isovanhempien haudalla, valitettavasti

pikkuisemme ei ole koskaan nähnyt heitä.

Juhlista kiitollisena mutta uupunut,

Pionin tytär

Äidin tekstiviesti 4.5.2014 klo 13.08

Eilen hain  isän aamulla klo 8.30 ja vein rantaan, jolloin pääsee mökille, huilaamaan.

Äiti ja isä olivat olleet lauantaina (3.5.) erään ystävän syntymäpäivillä ja kysyinkin heti,

miten äiti oli käyttäytynyt. Isä sanoi, ettei kukaan vieraista voisi arvata äidin muistisairautta,

niin hyvin äitini oli käyttäytynyt. Ihan kivaa isälleni, niin sai itsekin nauttia olla juhlissa.

Koen pienoista stressiä, nyt äidin lähestyvästä syntymäpäiväjuhlista. Sain eilen iltapäivällä

äidiltä tosi pitkän tekstiviestin, mikä sai minut aika lailla järkyttymään:

"... Tiedät, että vähän minua vaivaa, varsinkin kun tietää ettei enää tule tilattua kakkua omiin

juhliin. Jos äitiini tulen, makaan dementtinä 85 vuotiaana ja kun tulette katsomaan,

teen kuten oma äiti. Kun menimme me kolme tyttöä häntä katsomaan, hän ei enää meitä

tuntenut, mutta sen verran tiesi, että nuo aikaisemminkin ovat käyneet.

Hänhän veti peiton kasvojensa yli ja sanoi vihaisesti Hyvästi. Että älä sitten välitä, kun

tulet ... "

Tekstiviesti sai minut äärettömän surulliseksi, kun minulla ei ole sisaruksia eikä pojallanikaan,

joten kyllä sitä kokee olevansa äärettömän yksinäinen. On vielä ihanaa, kun äiti vielä osaa tai

pystyy lähettämään tekstiviestejä mutta kaikista pahinta on kyllä se, että äiti kyllä aavistaa oman

sairautensa. Äidin äidillä oli tämä sama sairaus, herra Alzheimer. Minun tehtäväni äitinä on myös

aikanaan saada pojalleni kattava tukiverkko, kun minut joskus aika jättää.

Tämmöistä nyt tällä kertaa, vielä on tekemättä mokkapalat, porkkanaleivokset sekä

tonnikalapiirakkaa.

Sitten kaikki alkaa olla valmista.


Pionin tytär

Äidin syntymäpäivä lähestyy...

Äitini täyttää nyt toukokuussa 80 vuotta, ja olen tässä miettinyt kuumeisesti

syntymäpäivälahjaa, yksi on ainakin varma: canvas taulu äitini sisaruksineen,

kuva otettu sotien jälkeen. On äidilleni hyvin rakas kuva, jota suurennan.

Mutta minä olen todella uupunut, vaikka äitini kunto on tässä vaiheessa suh-

teellisen hyvä mutta kun on muita ongelmia kotona... Se imee kaikki mehut

minusta: unohtelen asioita, enkä jaksa tehdä mitään muuta ja ennen kaikkea

tentti ei mennyt taaskaan läpi...

Niin sitä toista lahjaa olenkin ajatellut:

mentäisiin Isojoelle, missä äitini on kotoisin, on usein haaaveillut pää-

sevänsä sinne. Käytäisiin hautausmaalla, jossa on mm. mummoni äiti,

eli ihan taakse mennään jopa viiden sukupolven taakse, vanha mammahan

eli lähes 105 vuotiaaksi.

Tässä tuleekin ihana lapuudenmuisto mieleen: vanha mammahan oli hyvin

uskovainen ja alkoi syyttää radiota, että radiossa kuullaan "syntiä" :

vanha mamma ei voinut millään ymmärtää, että kuussa tehdään suurta

ihmiskunnan historiaa, Neil Armstrong kävelyllä kuussa !

Vanha mamma siltä istumalta päätti kuunnella vain aamu- sekä

iltahartaudet radiosta.

Vanha mamma ei tietenkään kovien nälkä- ja pulavuosien kokemana voinut

ymmärtää tekniikan kehittymistä  aika lailla. Tätä olen pojallenikin kertonut :)

Väsynyt,

Pionin tytär

Eilen illalla ...

Äitini oli Lahdessa, halusi aivan välttämättä lähteä mukaan, kyseessä hänen rakas

harrastuksensa.

Lähti junalla ja loppumatkan onneksi bussilla, turvallisen porukan kanssa. Paluumatkalla

halusi kuitenkin tulla bussilla lähelle kotikaupunkiamme, noin 24 km:n päähän.

Minua niin harmitti, vaikka olin kyllä luvannut hakea kauempaakin. Miksi harmitti, kun

posliininmaalausta on vain kerran viikossa, ja juuri silloin piti lähteä kesken kaiken.

Isäni halusi yllättäen tulla myös  mukaan, kiersin hakemaan häntä.

Pelästyin hiukan, kun isäni nukkui lähes koko matkan. Ja saavutessamme perille, sanoi

surullisella ilmeellään, että äiti on todella monta puhelua soittanut (oli tuntenut

avuttomuutta matkalla ollessaan, ja kysynyt isältä mm. mitä minun nyt pitää tehdä jne.),

joten ehkäpä isäni oli sen takia huolissaan,  ja siksi väsynyt?

Äiti oli niin iloinen nähdessään meidän odottavan matkahuollon pihalla.

Tänä aamuna, isännän mennessä töihin, huomasi äitini jättäneen salkunsa autoon.

Eilen illalla oli niin pimeää, siksi kukaan meistä ei huomannut.

Kyllä tulin eilen illalla niin iloiseksi, kun isäni serkun kanssa juteltiin eilen

facebookissa: opettaja oli maalannut työni valmiiksi, jotta se voidaan polttaa ja

saada ennen pääsiäistä valmiiksi. Aivan ihanaa ! Nämä on isoja asioita vaikkakin

pieniä mutta silti lämmittää niin ihanasti. Kaikki naiset posliininmaalauksessa tietä-

vät äitini sairauden.

Pääsi syvä huokaisu, lähden tänään viemään salkun, joka unohtui eilen.

Pionin tytär

Jk. Isäni ylläolevassa kuvassa.

Sama