Ihana runo muistuttaa meitä huomaamaan... on kesä

Isäni lähti eilen käymään mökillä, oli yrittänyt pyytää, houkutella äitiä mukaan ja ei ollut halukas lähtemään. Olin eilen töissä aamusta iltaan. Tänään menin aamu kuudeksi töihin ja pääsin klo 10, töiden jälkeen menin vanhempieni luokse. Ilostuivat kovasti, jossain vaiheessa isä pyysi äitiä kertomaan, mitä oli eilen tehnyt:

Äidin oli tehnyt mieli lähteä hautausmaalle, katsomaan äitinsä, siskonsa hautaa mutta ei löytänyt. isä siihen sanoi, että olisi pitänyt olla mehupullo mukana, makkaranpala -> tämä sai äidin ihanasti nauramaan, että kuka nyt makkaranpalaa ottaa mukaan. Äiti oli löytänyt isäni vanhempien haudan, johon on myös kummisetäni haudattu samaan paikkaan. Äiti oli kuulemma ollut hyvin onnellinen, kun edes löysi...

Isä viisaana miehenä osasi kääntää keskustelun, miksi äiti ei löytänyt: oli ollut liian kuumaa, ja äiti on voinut huonosti ja äiti siihen vastasi, että ihan totta, siksi en löytänyt...

Mutta yht äkkiä isä kysyi minulta, että onko meillä tiskikonetta. Hämmästelin kysymystä, sanoin, että on ja oli niin ihmeissään kun meillä on. Kyllä hiipii pieni tai oikeastaan suuri pelko, ettei isällä vain muisti reistaile tai menee uupumuksen piikkiin.

Itse olen uupunut, jos saan olla rehellinen. Olin vanhempien luona aina klo 10:stä klo 16 asti, ja ihmeekseni ei kumpikaan syönyt mitään. Joimme kaffia, minkä isäni laittoi ja äiti teki kolme voileipää (isän pyynnöstä). Liekö kuumuus vaikuttanut, ettei ollut ruokahalua ? Klo 16 menin töihin niin, niin surullisena. Työkin tuntui äärettömän raskaaalta, kun mietin vanhempiani.  Pääsin kotiin hiukan klo 20 jälkeen. Koti oli tyhjä, isäntä mökillä ja poika tyttöystävänsä kanssa jossain. Vielä yksi työpäivä, niin alkaa viikonloppu. Menemme isännän lapsuudenkotiin lauantai aamuna, ihan hyvä päästä kotiympyröistä pois.

Eikö olekin ihana toi runo...

Väsynyt, Pionin tytär