Äidin syntymäpäivä lähestyy...

Äitini täyttää nyt toukokuussa 80 vuotta, ja olen tässä miettinyt kuumeisesti

syntymäpäivälahjaa, yksi on ainakin varma: canvas taulu äitini sisaruksineen,

kuva otettu sotien jälkeen. On äidilleni hyvin rakas kuva, jota suurennan.

Mutta minä olen todella uupunut, vaikka äitini kunto on tässä vaiheessa suh-

teellisen hyvä mutta kun on muita ongelmia kotona... Se imee kaikki mehut

minusta: unohtelen asioita, enkä jaksa tehdä mitään muuta ja ennen kaikkea

tentti ei mennyt taaskaan läpi...

Niin sitä toista lahjaa olenkin ajatellut:

mentäisiin Isojoelle, missä äitini on kotoisin, on usein haaaveillut pää-

sevänsä sinne. Käytäisiin hautausmaalla, jossa on mm. mummoni äiti,

eli ihan taakse mennään jopa viiden sukupolven taakse, vanha mammahan

eli lähes 105 vuotiaaksi.

Tässä tuleekin ihana lapuudenmuisto mieleen: vanha mammahan oli hyvin

uskovainen ja alkoi syyttää radiota, että radiossa kuullaan "syntiä" :

vanha mamma ei voinut millään ymmärtää, että kuussa tehdään suurta

ihmiskunnan historiaa, Neil Armstrong kävelyllä kuussa !

Vanha mamma siltä istumalta päätti kuunnella vain aamu- sekä

iltahartaudet radiosta.

Vanha mamma ei tietenkään kovien nälkä- ja pulavuosien kokemana voinut

ymmärtää tekniikan kehittymistä  aika lailla. Tätä olen pojallenikin kertonut :)

Väsynyt,

Pionin tytär

Eilen illalla ...

Äitini oli Lahdessa, halusi aivan välttämättä lähteä mukaan, kyseessä hänen rakas

harrastuksensa.

Lähti junalla ja loppumatkan onneksi bussilla, turvallisen porukan kanssa. Paluumatkalla

halusi kuitenkin tulla bussilla lähelle kotikaupunkiamme, noin 24 km:n päähän.

Minua niin harmitti, vaikka olin kyllä luvannut hakea kauempaakin. Miksi harmitti, kun

posliininmaalausta on vain kerran viikossa, ja juuri silloin piti lähteä kesken kaiken.

Isäni halusi yllättäen tulla myös  mukaan, kiersin hakemaan häntä.

Pelästyin hiukan, kun isäni nukkui lähes koko matkan. Ja saavutessamme perille, sanoi

surullisella ilmeellään, että äiti on todella monta puhelua soittanut (oli tuntenut

avuttomuutta matkalla ollessaan, ja kysynyt isältä mm. mitä minun nyt pitää tehdä jne.),

joten ehkäpä isäni oli sen takia huolissaan,  ja siksi väsynyt?

Äiti oli niin iloinen nähdessään meidän odottavan matkahuollon pihalla.

Tänä aamuna, isännän mennessä töihin, huomasi äitini jättäneen salkunsa autoon.

Eilen illalla oli niin pimeää, siksi kukaan meistä ei huomannut.

Kyllä tulin eilen illalla niin iloiseksi, kun isäni serkun kanssa juteltiin eilen

facebookissa: opettaja oli maalannut työni valmiiksi, jotta se voidaan polttaa ja

saada ennen pääsiäistä valmiiksi. Aivan ihanaa ! Nämä on isoja asioita vaikkakin

pieniä mutta silti lämmittää niin ihanasti. Kaikki naiset posliininmaalauksessa tietä-

vät äitini sairauden.

Pääsi syvä huokaisu, lähden tänään viemään salkun, joka unohtui eilen.

Pionin tytär

Jk. Isäni ylläolevassa kuvassa.

Sama

Viime kesän muistoja ja vähän muutakin ...

Kävin pyytämässä vanhempiani meidän mökille kaffille, isäni toi pihastaan

ihanan ruusun ( kasvattaa ruusuja ja tietää, etten saa isännältä koskaan) ja

on  aitona herrasmiehenä aina  huolehtinut  siitä, että saan kukkia ympäri

vuoden. Tuo ruusu pöydällä, on isältäni saatua :)

Jos olen rehellinen, minua pikkasen pelottaa tuleva kesä, isän polvi

temppuilee pahasti ja äidin muisti pätkii. Olen vielä kaiken lisäksi

heidän ainoa lapsensa ja olen päättänyt, etten aio kuormittaa poikaani

vaan annan hänen elää nuoren miehen elämää. Kävi viimeksi tänään

mummilassa, mikä on minusta ihanaa.

Sain äidiltä tekstiviestin, jossa kyseli, kun on etsinyt mustaa jakku-

pukua huomisen hautajaisia varten. Kysyi myös sitä, jos tietäisin jonkun

sukulaisen lainanneen... Vastasin, ettei ainakaan minun tietääkseni ole

kukaan lainannut ja aika pian tuli vastaus:..." olin kyllä niin huolimaton,

asu löytyikin erään asun alta.. "

Olen itse tässä miettinyt, kun äitini täyttää toukokuussa 80 v, jos uskal-

taisin hänen kanssaan lähteä jonnekin kivalle matkalle vielä, kun äiti

voi ja pystyy. Olenkin tänä iltana tutkaillut lentomatkoja jonnekin...

Äitini on todella hyvässä kunnossa, ja on lähdössä Lahteen Sotaveteraanien

kokoukseen (onneksi lähtee myös muita) ja isäni saa levätä sen ajan, kun

äiti on Lahdessa.

***************

Sinun tulee antaa aikaasi kanssaihmisillesi.

vaikka se olisi miten pientä,

tee jotain muiden puolesta

- jotain mistä et saa palkkaa,

vaan etuoikeuden tehdä se.

- Albert Schweitzer -



Iloa elämääsi,

T. Pionin tytär

Forget me not, Pioni

Eilen olimme kaikki kolme lääkärin vastaanotolla, viime viikolla olin äidin kanssa

muistihoitajan luona. Isän kanssa koimme pienoisen yllätyksen: äitini oli käynyt 

saman lääkärin luona jo viitisen vuotta sitten muistitesteissä, jonka oli suorittanut

ilman mitään suurempia ongelmia.

 Äidillä on muisti selvästi huonontunut, sen lääkäri meille selosti  katsoen

äitiäni  kunnioittavaan sävyyn  ja pehmensi sanoen " se voi olla myös

verenkierronhäiriötä". Äiti sai lähetteen magneettikuvaukseen.

Nyt äiti sai kehoituksen syödä D- vitamiinia ja magneettikuvauksen tuloksista

riippuen lääkäri vielä määrää lisää lääkkeitä.

Eilinen päivä oli tunteellisesti rankka, mutta lääkärin hienotunteisuus ja tarkkuus

pelasti meidät, lähdimme kaikki tyytyväisinä jatkamaan elämää. Vein vanhemmat

kotiinsa ja minä lähdin erääseen piiriin, jossa minua odotti piirin iloiset ihmiset. 

Silti päänsärky puhkesi (ilmeisesti seurausta jännityksestä) juodessani kahvia.

Tätä toista blogiani: Forget me not Pioni, haluan pitää erillään: tavallaan saa

toimia päiväkirjana minulle ja paljastan aikanaan pojalleni, joka voi lukiessaan

saada tästä päiväkirjasta lohtua.

Äitini rakastaa pioneja, niitä on mökillä sekä meidän kotipihallakin, siksi syntyi

minulle rakas Forget me not Pioni - blogi.


Tähän lopuksi sopii mielestäni tämä runo, jonka on kirjoittanut Aila Meriluoto:



Tämä kaikki on unta,

terävää unta,

koska kaikki pistää,

unohduskin.

Minä unohdan ja muistan

samalla kertaa.

Kaikenlaista oppii,

kun oppimiskyky on lakannut.

Muisti hupenee,

juuri kun on muistoja täynnä.

Omituista.

Hassua.

Elämä on vitsi.

Eikä sitä kuitenkaan viitsi nauraa.

Se on niin syvää komiikkaa.

**************

Herra Alzheimer ei muista käyneensä suvussamme, äidinäidillä oli tämä sama sairaus,

jota sairasti lähes viiden vuoden ajan ja tiedän mikä meitä odottaa.

Huolehtikaamme rakkaistamme,

Pionin tytär