perjantai 8. heinäkuuta 2016
Kirjoitan, mitä meille kuuluu...
On ollut todella rankkaa.
* isi ei saa nykyään jutella naisille, kun menevät esim. ruokaostoksille, pankkiin...
* kotona odottaa suuret riidat, äidin epäilevät kysymykset: oletko ollut sen ja sen naisen kanssa jne
* isi on joutunut kaikki ylimääräiset menonsa luopumaan
* isi on todella uupunut
Mutta niin olen minäkin, joka käy epäsäännöllisen säännöllisesti käymässä. Minä olen uupunut, isi joutuu olemaan 24 / 7... Ei sitä voi ymmärtää.
Olen suunnitellut viedä äitiä Isojoelle, muistaa kaiken lapsuudestaan sekä sotavuosistaan hyvin kirkkaasti.
Vien, että isi saisi levätä.
Olen isästä nyt huolissani, hänellä muisti alkaa pätkiä aika pahasti. Toivon hartaasti menee uupumuksen piikkiin mutta en oikein usko...
Tämmöiset terveiset uupuneelta Pionilta
Jk. Olen todella kiitollinen blogini uskollisista lukijoista
Sama
My dreams and My life - I hope there is also something beautiful... Poikani on number one elämässäni.
"The best and most beautiful things in the world cannot be seen or even touched.
They must be felt with the heart."
- Helen Keller 1880-1968 -
Du kan också kommentera på svenska, jag blir jätteglad om Du skriver några rad.
I'll be very happy, if You leave a comment.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuulostaa aika tutulta nuo vanhuuden tuomat ongelmat ja uupumiset. Minäkin jaksan ihmetellä aina uudelleen ja uudelleen, miten sellaisesta miehestä, kuin isäni, on kuoriutunut niinkin sitkeä, tunnollinen ja venyvä hoitaja avovaimolleen. No, nykyään hän hoitaa enää 1/4 viikoista. Muut viikot avokkinsa on intervallissa, mutta yleensä sen yhden viikon jälkeen hän on ihan poikki ja juuri saa itsensä taas levättyä kuntoon ennen seuraavaa hoitoviikkoa. Silti ei halua niistä viikoista luopua.
VastaaPoista