perjantai 22. elokuuta 2014
IT IS HOME TIME ...
Tulevana sunnuntaina lähdemme äidin ja isän kummitytön 50 vuotisjuhliin,
meidän autoon tulee mukaan isän sisko miehensä kanssa. Saamme ihanaa ja
hyvää laatuaikaa. Tapaamme myös sukulaisia, joita emme ole nähneet moneen
vuoteen.
Lähdemme tänään mökille ja saamme kaiketi lasiverannan valmiiksi, olemme
vanhoista ikkunoista tehneet ihanan lasiverannan, jossa voi olla myöhään
syksyyn. Sunnuntaina on kivaa hakea vanhempiani sekä tätiäni miehineen
ja ajaa kohti sukujuhlaa. Äitikin on ihan hyvässä mallissa, pikkasen laihtunut,
kun ei ole kuulemma koskaan nälkä. Luin netistä, äidin käyttämiin lääkkeiden
sivuvaikutuksiin kuuluu mm. ettei ole näläntunnetta. Äidin katse on kyllä
muuttunut, välillä on ihan oma itsensä ja välillä taas jossain kaukaisuudessa...
Googlasin yllä olevan ihanan kuvan, ja tekstikin sopii hyvin.
Ei ole olemassa mitään
sellaista kuin
tavallinen päivä.
Jokainen hetki on
erityinen.
- Kriss Carr-
Hyvää viikonloppua Sinullekin, blogini lukija !
t. Pionin tytär
Jk. Minulla on pari lukijaa linkittänut blogiini, mutta jostain syystä ei ole
toiminut. Otan selvää.
Sama
perjantai 15. elokuuta 2014
Äidilleni myönnettiin kunniapuheenjohtajuus ...
Olimme kaikki kolme, vanhempieni lisäksi minä, eräässä tilaisuudessa. Onneksi lähdin mukaan, sillä tilaisuus oli erittäin hieno ja hyvin koskettava.
Äitini on ollut monessa yhdistyksessä mukana, ja sai nyt erään yhdistyksen kunniapuheenjohtajuuden, oli hienoa olla itse näkemässä. Tapasin erään ystävättäreni, samassa tilaisuudessa, ja kipeät, henkilökohtaiset muistot pulpahti mieleen. Silti oli kiva tavata, hänen äitinsäkin elää vielä ja ystävättäreni on päässyt eläkkeelle. On elämä joskus niin ihmeellistä...
Nappasin jostakin tämän ihanan runon, enkä valitettavasti kirjoittanut ylös kirjoittajan nimeä:
Muurahaisen askelen
otin tänään sieluni polulla,
havuneulasen raahasin
lehtikirvan sain kiinni.
Mutta päiväni oli iloa ja
kiitosta täynnä.
Kiitollisena,
Pionin tytär
Tilaa:
Kommentit (Atom)

